Yksi matkani tärkeistä kohteista oli Saiho-jin temppeli, joka tunnetaan
myös nimellä Kokedera. Koke tarkoittaa japaniksi sammalta ja dera
temppeliä. Saiho-ji on Rinzai-koulukunnan zen-buddhalaistemppeli, joka
on kuuluisa sammalpuutarhastaan. Yritin päästä sinne jo edellisellä,
vuoden 2013 matkalla, mutta silloin se ei onnistunut. Tällä kertaa olin
varautunut asiaan hyvissä ajoin.
Kokederaan ei nimittäin pääse ihan noin vain. Käynti pitää varata etukäteen, vähintään kolme viikkoa ennen, mutta enintään kaksi kuukautta etukäteen. Temppeliin pitää lähettää kirjeitse pyyntö, johon merkitään päivät jolloin haluaisi mahdollisesti vierailla, vierailijoiden määrä, nimi, osoite ja puhelinnumero. Kuoreen pitää liittää mukaan vastauskirjekuori, johon kirjoitetaan valmiiksi oma osoite ja mukaan sujautetaan postista ostettavissa oleva kansainvälinen vastauskuori, jolla kustantaa paluupostituksen.
Lähetin kirjeen tarkasti kaksi kuukautta ennen, itseasiassa jopa pari päivää etuajassa. Laitoin toiveeksi ne kolme päivää, jolloin olin Kiotossa ja mihin tahansa aikaan. Muutaman viikon päästä minulle tuli vastauskirje, jossa oli tarkka vierailuaika. Kirje tulee ottaa mukaan vierailulle ja se lupa tarkistetaan huolella paikan päällä.
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Oi, tämä oli tosi mielenkiintoinen juttu!
VastaaPoistaOnpa upeaa, että sait luvan vierailuun.
Tästä tuli mieleen tapaukset juuri tuosta kuvissakin näkyvästä ´Melkein Geisha` -kirjasta. Mahtavaa, että nykyään on tuollaisia postista hankittavia vastauskuoria, sillä kirjassahan Minnalla oli vaikeuksia juuri vastauskuoren postimerkeissä.
On jotenkin aivan uskomattoman hienoa, että nykyäänkin on tällaisia vanhanaikaisia systeemejä vielä olemassa. Japanissa ei vieläkään ole sellaista sähköposti ja pikakulttuuria kuin meillä. Vaan virallisetkin asiat hoidetaan juuri näin perinteisesti kirjeitse.
Kiva, jos tykkäsit! <3 Olin todella innoissani pääsyluvasta, varsinkin kun se kertaalleen oli evätty. Käynti oli erityinen, kun sen vuoksi oli joutunut näkemään vaivaa ja miettimään. Japanilaisille kirjeet (ja leimasimet ja käteinen raha) taitavat olla vielä hyvinkin arkipäiväistä, vaikka maa tunnetaan teknologiastaan, roboteita yms.
VastaaPoistaHyvin japanilaista oli, kun lähetin C5-kokoisen kirjekuoren omalla nimellä ja osoitteella varustettuna. Se palautui pienemmässä koossa (kuten kuvastakin näkee). Kirjekuori oli leikattu pienemmäksi ja teipattu kiinni, koska kutsukirje taiteltuna oli eri kokoinen kuin C5-kuori.